Shamaanimatka

Johdanto

Olin jonkin aikaa vierailulla Yhdysvalloissa, tavatakseni Melancholy Paradox albumini julkaisijan Erototox Decodings levy-yhtiön Chandran. Vietin ajan hänen perheensä luona, joka koostui Chandran vaimosta Elisasta ja kahdesta kissasta; AO ja Gracie.

Tools in the Mesa room
Tools in the Mesa room

Elisa toteuttaa shamaanitutkimusta perustuen perulaiseen perinteeseen. En ole aiemmin ollut johdatellulla shamaanimatkalla, joten vastasin mielelläni myöntävästi tilaisuuden koittaessa. Kaikki shamaanimatkaan liittyvä magia syntyy jokaisesta itsestämme, kunhan annamme asioiden tulla. Oheistarpeet matkalle ovat shamaanin käyttämä rytmisoitin, pienessä määrin päälle ensin pirskotettava eteerinen öljy sekä tupakan kaltainen poltettava aine, jota shamaani löyhyttää ilmaan (sitä ei kuitenkaan hengitetä ja savu hälveni kuitenkin tässä tapauksessa ikkunan kautta ulos). Käsitän savun tarkoitukseksi toimia metaforana mielen vapautumiselle.

Kutsut ja opas

Ennen matkan alkua shamaani ohjasti kutsumaan paikalle ja mukaan kuka kenetkin tai minkäkin halusi. Se saattoi olla jokin erityinen henkilö, mutta myös paikka tai tunnelma.

Kutsuin toteemieläimeni ketun ja kaiken edeltäneen sukuni esi-isistä lähtien, sekä paikan ja hetken jossa ketun olin kohdannut. Tämän olisi myös voinut tehdä ääneti, mutta suoritin kutsuni suomeksi ääneen. Jostain syystä samalla mielessäni yritin tavata tietämääni buddhalaista symbolia Avalokitesvaraa, mutta en muistanut miten ja olin vähän häpeissäni siitä enkä siksi sanonut sitä ääneen. Tämän jälkeen täytyi melko lyhyesti ja ehkä terävästikin puhaltaa ulos suun kautta yhdessä pidettyjen käsien kautta.

Kun kaikki olivat kutsuneet paikalle haluamansa, aloitti shamaani ohjauksensa soittamalla rytmiä. Koko matkan ajan koin olevani turvassa, ja tilanne kuitenkin pohjimmiltaan oli hyvin arkinen tapahtuma, vaikka koinkin epätietoisuutta miten toimia. Tämä epätietoisuus kuitenkin hälveni, koska matkalla oli selkeä opas.

Meidät ohjeistettiin nousemaan kohti päälakeani, ja poistumaan sieltä pois kehostani sinne syntyneestä aukosta. Shamaani leyhytteli tupakan kaltaista savua tilaan, ja savu poistui avoimesta ikkunasta. Shamaani kehotti kohtaamaan oppaan ja opaseläimen ja näkemään sen mielessään.

Mieleeni tuli sekoitus ortodoksisesta pyhimyshahmosta ja intialaisesta jumalolennosta. Edellinen vaikutti naispuoliselta ja jälkimmäinen miespuoliselta. Hahmo oli seisoma-asennossa ja kädet olivat jollain tavalla merkityksellisessä asennossa ja eleessä. Kuva oli hyvin staattinen, ikäänkuin hahmo olisi ollut soikealla taustalla piirrettynä tai maalattuna. Opas kuitenkin säteili ja väreili hieman, ja siinä oli syvyyttä.

Eläimestä en ollut ensin varma, silllä se näytti ensin valkoiselta hevoselta, sitten hetken yksisarviselta, kunnes sen muoto asettui valkoiseksi sudeksi. Tämä eläin oli minusta katsoen oppaan vasemmalla puolella, eli oppaan oikealla puolella. Tämä asetelma myös jatkossa säilyi.

Lähtö ja perille saapuminen

Pyydettiin poistumaan tilasta ulkopuolelle. Singahdin nopeasti avaruuteen, mutta pysyttelin vielä aurinkokunnan alueella. Pyydettiin kuvittelemaan paikka minne saavuttiin. Ympärilleni kasvoi ilmestyksen lailla planeetta, hyvin vehreä sellainen, kuin paratiisi. En kuitenkaan nähnyt koko planeettaa kerrallaan vaan koin olevani sen pinnalla vehreällä aukiolla metsän ympäröimänä. Metsä oli varsin sakea, ja vaikutti ainakin osittain sademetsältä tai vastaavalta päiväntasaajaan metsätyypiltä. Aukea oli varsin suuri, ehkä n. 100 metriä vähintään joka suuntaan. Se ei ollut kokonaan metsän ympäröimä, vaan kaueampana näkyi kumpuiilevia niittyjä ja lopulta valkoista utuista valoa ja avaruutta.

Vieressäni oli 5 tai 7 kerroksinen ikäänkuin pyramidi tai temppeli, jossa jokainen kerros oli samaa kokoa kuin ihmisasumuksissa voisi kuvitella olevan. Olin rakennelman vasemmalla sivulla jotakuinkin vähän vajaa puolessa välissä alimman kerroksen vieressä. Alin kerros vaikutti olevan muuri, joka kuitenkaan ei ollut kovin korkea. Seuraava oli korkeampi ja laveampi, ja vaikutti siltä kuin kerrokset kapenisivat huippua kohden.

Ulkosivulla kulki pieni korotettu osa, jossa olisi voinut hyvin istua. Rakennelma oli jonkin verran värikäs, mutta ei kirkkailla väreillä maalattu tai värjätty. Sen värit olivat mielestäni maanläheisiä. Rakennelma oli myös varsin suuri, ja sen sivun pituudeksi arvioisin muutamia kymmeniä metrejä. Myöhemmin, kun kävimme kokemuksiamme läpi käytti shamaani tästä paikasta nimeä portaali.

Shamaani johdatteli liikkumaan johonkin toiseen paikkaan, tai sitten vaihtoehtoisesti pysymään tässä. Tunsin, että minun pitäisi pysyä tässä paikassa minne ensin olin saapunut ja tutkin rakennelmaa sen joka puolelta. Yritin tutkia mieltäni löytyisikö jotain muuta kiinnostavaa paikkaa, mutta tunsin ankkuroituneeni tähän portaaliin.

Kun tutkin rakennelmaa sen joka puolelta ja myös liikkumalla ilmassa tajusin, että jos katson sitä suoraan yläpuolelta niin se näyttää kaksiulotteiselta mandalalta tai vastaavalta buddhalaiselta symmetriseltä kuviolta. Myöhemmin tutkiessani tähän matkaan liittyvää symboliikkaa löysinkin vastaavanlaisen mandalan. Sen nimi on Kalachakra Mandala.

Kalachakra Mandala
Kalachakra Mandala

Tässä mandalassa on viisi kerrosta, ja Kalachakra tarkoittaa ajan pyörää. On mielenkiintoista, että juuri tätä mandalaa on yritetty muuttaa 3D-malliksi. Alunperin tämä mandala oli paljon suurempi paikka, jonne pystyi kulkemaan sisään.

Viesti

Shaamani opasti näkemään jotain, jolla on minulle jokin viesti. Kohtasin alkuperäisellä paikallani portaalin vieressä, tai sen sivurakenteen päällä liskon, jolla oli minulle jotain kerrottavaa. Se ei sanonut minulle mitään, vaan antoi minulle näyn. Näin sen ikäänkuin seuraavaksi seivästettynä joka puolelta. Vaikka en ensin tajunnut pitkähköjen muotojen merkitystä miten ne asettuivat liskon läpi ikäänkuin, niin ne paljastuivat lopulta nuolien kaltaisiksi ja koin ne myös akupunktioneuloina.

Tämän jälkeen näin olevani viidakossa jonkin heimon keskuudessa. Tunsin, että kyseessä on etelä-amerikkalainen heimo ja paikka sen kasvuston ja ihmisten perusteella.Lähellä vieressäni oli nuotio, jossa he paistoivat liskoa pitkittäisessä vartaassa. Näin sen myös krokotiilina ja muuna isona liskoeläimenä. Vietin heimon keskuudessa jonkin aikaa, ja koin elävästi olevani paikalla, mutta en varsinaisesti heimon jäsenenä vaan tarkkailijana.

Nuotio oli jonkinlainen keskusnuotio, ja se oli varsin suuri tai ainakin valmistettu suurempiakin kypsennyksiä varten. Kylä ei mielestäni ollut kovinkaan vilkas tai suuri, ja tilanne tuntui hyvin arkiselta. Näin muutamia mieshahmoja tulen äärellä ja kauempana naishahmoja ja lapsia, mutta nämä olivat epäselviä. Kylän pohja oli kasvustosta vapaa, ja lähelllä ehkä n. alle parinkymmenen metrin päässä näkyi asumuksia, jotka oli nostettu ainakin osittain maanpinnan yläpuolelle. Tämän jälkeen alkoi viidakon oloinen metsä.

Näin kylän oikeastaan vain yhdeltä puolelta, ja näkymäni saattoi rajoittaa kykyäni arvioida kylän todellista suuruutta tai asukkaiden määrää.

Vietettyäni hyvin elävältä tuntuvan hetken heimon parissa palasin takaisin ensiksi kohtaamaani paikkaan ja rakennelman vierelle.

Vastaus

Shamaani johdatteli kuvittelemaan jonkin tai jonkun, joka antaisi minulle vastauksen. Hieman ennen kuin sain tämän ohjeen näin portaalin erään ylimmän kerroksen muuttuvan vanhemman arkkitehtuurin mukaiseksi aasialaiseksi, todennäkäisesti kiinalaisen rakennuksen kerrokseksi.

Tämä on mielenkiintoinen ensivaikutelma, sillä selvitellessäni buddhalaisuuteen liittyvää eläinsymboliikkaa löysin tiedon, että ensimmäisen kiinalaisen buddhalaisen temppelin nimi on valkoisen hevosen temppeli. On olemassa myös pagoda – Valkoisen hevosen pagoda, joka rakennettiin erään buddhalaisten munkin uskollisen eläinkumppanin, valkoisen hevosen, muistoksi. Tällä munkilla oli tärkeä tehtävä buddhalaisuuden leviämisessä Kiinaan.

Kerroksen kaiteet oli tehty bambusta ja sen päällä olevaa kattoa kannattelivat bambutolpat. Kerroksen päällä oli lehväkerros tai vastaava luonnollinen katos. Kulkuväylän toisella puolen seinällä oli lukuisia ovia, joista yhden edessä leijuin kerrosta vastapäätä ja kerroksen kaiderakennelman ulkopuolella.

Ovi avautui ja sieltä astui ulos kiinalaiset tai aasialaiset piirteet omaava tyttö, jonka käsissä oli jotain. Se oli pieni valkoinen lintu, joka muistutti kyyhkystä. Tyttö päästi kyyhkysen lentoon. Mutta samassa näinkin että tytön käsissä olikin kuollut lintu.

Näin seuraavaksi saman tytön hieman runnellun ruumiin makaavan vatsallaan maassa, ja ympärilläni vallitsi jonkinlainen kaaos. Kyseessä ei olliut mielestäni mikään suuri sota, mutta jonkinlainne yhteiskunnallinen väkivaltainen tapahtuma oli meneilllään. Kuulin myös ääniä, ikäänkuin maata tampattaisiin tai näkökenttäni ulkopuolellla kuljettaisiin raskain askelin. Lisäksi kuulin erilaisia kalahduksia.

Koin tyttöön syvää tunneyhteyttä, joka oli sekoitus rakkautta ja suunnatonta surua.

Symboliikkaa jälkeenpäin tutkiessani sain tietooni, että kyyhkynen on liitetty eläinsymbolina kuoleman lähettilääksi. Tämä lintu oli myös yksi edellä mainituista valkoisista eläimistä, jotka matkallani kohtasin.

Paluu

Shamaani pyysi palaamaan takaisin, mutta en halunnut lähteä kokemani tunneyhteuden vuoksi. En halunnut päästää irti. Shamaani kuitenkin johdatteli palaamaan takaisin; jälleen ikkunan kautta ja päälaen aukosta takaisin omaan kehoon.

Jälkipuinnissa kerroin kokemukseni ja miten koin vielä voimakkaasti yhteyden tyttöön. Shamaani ojensi minulle kiven, johon minun täytyi puhaltaa tunteeni. Tein niin varsin monta kertaa, ja olin itkun partaalla ensiksi, mutta lopulta huojentuneempi ja helpottuneempi.

Peruvian Wooden Totem
Peruvian Wooden Totem

Chandra antoi minulle lahjaksi Perusta tuomansa puuhun leikatun hahmon heimokokemukseni vuoksi, koska hän oli aina tuntenut että hänen piti lahjoittaa se jollekulle.

Jäin miettimään tytön merkitystä minulle, ja olisiko se jonkinlainen muisto menneestä elämästäni, vai symboli minkä vuoksi olen aina epäröinyt saada lapsia itselleni.

Koko matka sinänsä ei kestänyt pitkään. Arvioisin sen keston olleen 20-30 minuuttia. Kävin sen läpi enimmäkseen silmät auki, kuten Zen-meditaatiossa olin tottunut ja istuin jalkojeni päällä, eivätkä ne ehtineet tästä kokemuksesta vielä puutua huomattavasti.